Kuningaskobra

Kuningaskobra

 

Artistimme – jonka nimeä emme voi tekijänoikeussyistä mainita täällä näkyvän valon puolella – ei ennenaikaisen kuolemansa jälkeen levyttänyt useaan vuoteen mitään. Nyt julkaistava soololevy Kunigaskobra on ensimmäinen hänen kuolemansa jälkeen äänittämä albumi. Levy sisältää tarinoita pienten ihmisten suurista tunteista ja muistuttaa siten paljossa artistimme aiemman yhtyeen tuotantoa, mutta mukana on nyt myös kenties aiempaa synkempiä sävyjä.

”Aikaisemmin sitä suhasi noilla kaduilla jalkapallojoukkueen verkkareissa ja poimi juttuja korviinsa mut kyllä tää astraaliolomuoto mahdollistaa sellaisen aika härskinkin tunkeutumisen toisten yksityiselämään mikä ei olisi ennen ollut meikäläiselle mahdollista”, artistimme kertoo.

”Kolmas jalka haudassa” -kappaleen impotenssitarina tai eläkepäivillään muilutettavaksi joutuvasta entisestä fasistista kertova ”Myöhäisen illan muilutus” tihkuvat niin mustaa sappea, että ne jättävät varjoonsa artistimme entisen bändin kaikkein synkimmätkin laulut. Toisaalta kappaleet kuten ”Sorkkarautansa kanittanut murtovaras” tai ”Lemmenkipeä, remminkipeä” ovat artistillemme varsin leimallisia tarinoita, onneaan etsivien ihmisten toikkarointia epäotollisissa olosuhteissa.

”Bändin kanssahan meidän piti tehdä iloista poppia seuraavalla levyllä mutta se sitten tosiaan jäi. Tällä soololevyllä on kieltämättä synkempiä sävyjä kuin bändin kappaleissa. Mä näen että tässä eletään aikalailla lopunaikoja tai siis te elätte ja helvetin pimeitä asioita tapahtuu mutta en mä halua ruveta pelkkiä itkuvirsiä rustaamaan. Nää kappaleet on kuitenkin enemmän tai vähemmän pilke silmäkulmassa tehtyjä.”

Musiikkinsa puolesta Kuningaskobra on artistillemme ominaiseen tapaan hämmentävä runsaudensarvi. On ”Myöhäisen illan muilutuksen” synkkää ja ahdistavaa goottirokkia, ”Lemmenkipeä, remminkipeän” fiilistelevää ja pitkillä kiipparisooloilla ryyditettyä cityprogea, ”Kolmas jalka haudassa” -kappaleen iskelmävaikutteita ja ”Munakasta Punavuoressa” -kappaleen rockabillyä. Levyn päättävä ”Mihin voi mennä mennyt” on kuin dramaattisen pop-filtterin läpi ruhjottua Rachmaninovia, ja sitä voi hyvällä syyllä pitää kauneimpana – ehkä myös oudoimpana – artistimme säveltämänä kappaleena.

”Meinasin aluksi laittaa levyn nimeksi ’Belgialaista kansanmusiikkia’ että loppuis se länkytys meikäläisestä jonain suomalaisuuden tulkkina tai että siellä se valssaa Vennamon kanssa ikuista valssia manalan iltahämärissä. Mutta levylle tuli toi nimi mikä tuli ja siinä on tietty gägi joka aukee niille joille se aukee kun nää mun jutut on kuitenkin sellaista hulivilihumppaa verrattuna oikeiden muusikoiden touhuihin ja onhan tuolla rajan toisella puolen aika edustava kaarti kaikenlaista soittajaa.”

 

Kuningaskobra on saatavilla ainoastaan astraalimuodossa.

 

1. Mistä nyt tuulee, Birgitta? 03:22
2. Sorkkarautansa kanittanut murtovaras 02:01
3. Lemmenkipeä, remminkipeä 05:10
4. Pontikkaa ja putkitöitä 04:19
5. Kolmas jalka haudassa 03:46
6. Myöhäisen illan muilutus 07:04
7. Munakasta Punavuoressa 03:50
8. Mihin voi mennä mennyt? 06:03

 

Laulu: Artisti
Jouset: Heikki Hurstinen
Kitarat, mandoliinit ja taustalaulu: Matti Mutila
Rummut ja taustalaulu: Antti Lieroinen
Syntetisaattorit ja taustalaulu: Hetastina Koivunen

Sävellykset ja sanat: Artisti

Tuottaja: Marko Kankaanpää

Kannen kuva: Iida Rauma
Kannen taitto: Nuijan-Taipale

Äänitetty Itä-Suomen akatemiassa, Yhdistettyjen salatieteiden laitoksella.

 

Karhulevyt 2014